Nimi: Summer of 78
Rating: K-13 kai
Pairing: Lily/James, Sirius/OC
Genre: Romance, humor, joku semmonen sekasotku
Disclaimer: kaikki minkä tunnistatte Rowlingille kuuluvaksi, kuuluu hänelle, minä vain lainailen.
Summary: Kertoo kelmien (lähinnä Jamesin ja Siriuksen, mutta muutkin kelmit vilahtavat) kesästä seitsemännen luokan jälkeen.

 

1. – Suunnitelmia ja matkajärjestelyjä

 

Sirius harppoi itsevarmoin askelin pitkin kuumaa hiekkatietä, joka johti Pottereiden kotiin, Godrikin Notkoon. Aurinko paistoi kirkkaasti sinisellä, pilvettömällä taivaalla. Oli heinäkuun kolmas päivä. Viimein Sirius saapui Pottereiden talolle ja astui sisälle viileämpään eteiseen. Siinä samassa Siriuksen paras ystävä, James pelmahti huoneeseen. "Missä sinä olit?" James tivasi ystävältään.

 

"Bisneksiä, Sarvihaara, bisneksiä", Sirius sanoi salaperäisesti ja virnisti.

James kohautti olkiaan. "Minä tapaan Lilyn tänään", James mainitsi ja hänen kasvoilleen kohosi onnellinen hymy.

"Niin kuin sinä tapasit hänet eilen ja toissapäivänä ja sitä edellisenä päivänä ja sitä edellisenä päivänä..." Sirius luetteli.

 

Silloin talon ulko-ovi aukaistiin uudestaan ja Jamesin isä, Jack Potter astui sisään. Hänen otsansa oli huolestuneesti rypyssä ja hän kantoi käsisään isoa pergamenttipinoa. "Huono päivä töissä?" James kysyi. Jack oli aurori ja hänellä oli joskus aika rankkaa töissä, varsinkin nyt, kun Voldemort -niminen pimeän taikuuden velho, oli aiheuttanut taikaministeriölle ongelmia.

 

"Ei oikeastaan", herra Potter mutisi ja laski pergamentit eteisen pöydälle, "Minun pitikin kertoa teille yksi juttu. Nimittäin, minä lähden Kaliforniaan kesäksi. Työtehtäviin."

James ja Sirius tuijottivat häntä yllättyneinä. "Siis mitä?"

"Niin, minä lähden Kaliforniaan täksi kesäksi ja alkusyksyksi ja minä mietin, että haluatteko te tulla mukaan?"

"Siis mitä?", Sirius kysyi pöllämystyneenä, "Kaliforniaan kesäksi? Mitä me siellä tekisimme?"

"No sitä samaa kuin täälläkin", Jack vastasi, "Tiedän, että tämä tuli vähän lyhyellä varoitusajalla, mutta ei teillä kuitenkaan olisi sen parempaa tekemistä täälläkään. Me voisimme asua Jamesin Helga -tädin luona, hänellä on hieno kartano aivan merenrannassa."

"Kyllä se minulle sopii, jos sinä haluat meidät mukaan, mutta sitä minä vaan ihmettelen, että mikä työtehtävä Englantilaisella aurorilla muka siellä olisi", James totesi. Jack vastasi, että se oli salainen asia, eikä suostunut kertomaan heille mitään.

 

***

Illalla James ilmiintyi Lilyn luokse Likusteritielle.

 

"Hei", James sanoi Lilylle, joka loikoili sängyllään vaaleansinisen päiväpeiton päällä ja luki lehteä. Lilyn punaiset hiukset olivat kiinni sinisellä kumilenkillä ja hänellä oli päällään musta polvipituinen hame ja valkoinen T-paita. Lily nousi sängyltä suudellakseen Jamesia. "Sinä olet ajoissa."

James vain hymyili Lilylle ja pörrötti hiuksiaan. "Tai oikeastaan sinun ei olisi pitänyt tulla ollenkaan sen jälkeen, mitä tapahtui, kun olit meillä viimeksi", Lily jatkoi.

"Mitä? Enhän minä kuin taikonut sille Petunian iljettävälle poikaystävälle hirvensarvet", James puolustautui ja hymyili valloittavasti.

"Niin ja taioit Petunia lautaselle matoja."

"Mistä sinä tiesit, että se olin minä?"

"No kuka muukaan?"

"Petunia ärsytti minua."

"Shhh", Lily sihahti, "Äiti on tulossa tänne."

 

"Lily, puhutko sinä itseksesi", Rouva Evans huuteli ja kiipesi portaita yläkertaan. "Äkkiä vaatekaappiin", Lily sihahti ja työnsi Jamesin isoon, kirsikkapuiseen vaatekaappiin. "Hän ei saa nähdä sinua."

 

Lily raotti huoneensa ovea, mutta ei päästänyt äitiään sisään. "En tietenkään puhu itsekseni. Petunia varmaan puhuu puhelimessa", Lily sanoi.

"Minä olen tulossa vanhaksi, jos en erota teidän ääniänne toisistaan", rouva Evans hymähti ja pudisteli päätään. Sitten hän kääntyi ja lähti takaisin alakertaan. Lily meni vapauttamaan Jamesin vaatekaapista.

 

"Mielenkiintoisia vaatekappaleita sinulla", James virnisteli ja roikotti kädessään minikokoista, vaaleanpunaista röyhelöalushametta, joka oli koristeltu pitsein ja satiinirusetein. "Se on Petunian", Lily sanoi, riuhtaisi alushameen Jamesin kädestä ja heitti sen huoneen nurkkaan. "Lähdetäänkö sitten sinne minne ikinä meidän pitikään lähteä."

 

"En minä tiedä, minne meidän piti lähteä, jäädään tänne", James sanoi viattomasti ja suuteli Lilyä huulille.

"Niin ja kuinkakohan kauan menisi ennen kuin äiti tulisi takaisin ylös, vai haluatko sinä penkoa lisää minun vaatekaappiani?" Lily kysyi.

 

James kohautti olkiaan ja astui askeleen lähemmäs Lilyä suudellakseen tätä uudestaan. "Minun pitää kertoa sinulle yksi juttu", hän mumisi, "Isä on lähdössä viikon päästä Kaliforniaan, työtehtäviin... Ja minä ja Sirius menemme hänen mukaansa."

 

Lily katsoi Jamesia yllättyneenä. "Kuinka kauaksi aikaa?"

"No se ei ole ihan varmaa vielä", James vastasi välttelevästi, "Ehkä pariksi kuukaudeksi."

"Mitä?!" Lily huudahti, "Sinä aiot jättää minut tylsistymään yksin koko kesäksi?!"

"Älä huuda tai joudut tunkemaan minut pian uudestaan vaatekaappiin", James hymähti, "Minä ajattelin, että jos sinä tulisit mukaan, ainakin viikoksi tai pariksi."

"Että minä lähtisin sinun kanssa Kaliforniaan?" Lily naurahti, "Mitä minä siellä tekisin? Ja sitä paitsi, äiti ei varmaan oikein innostuisi ajatuksesta."

"Mutta minä en kestä koko kesää ilman sinua." James marisi. 

 

He jatkoivat väittelyä vielä jonkin aikaa, eikä James suostunut lähtemään, ennen kuin Lily oli luvannut harkita asiaa.

 

***

Herra Potter hoiti matkajärjestelyt niin pikaisesti kuin pystyi, sillä hänen mukaansa heillä oli kiire lähteä, vaikka hän ei suostunut kertomaan minkä takia. He olivat menossa kaupunkiin nimeltä Monterey, Kalifornian rannikolla. Siellä asui Jamesin täti Helga ja hänen kaksospoikansa. James oli nähnyt heidät viimeksi kymmenvuotiaana. Täti oli suuttunut hänelle, koska hän oli rikkonut tämän kristallimaljakon ja ripustanut hänet heidän pihallaan olevaan ihmeellisennäköiseen puuhun.

 

Viiden päivän päästä, heinäkuun kahdeksannen aamuna he olivat vihdoin valmiita lähtemään. Jack oli järkyttänyt Siriusta kertomalla, että heidän olisi matkustettava jästien lentävällä laitteella, lentokoneella. "Emmehän me voi mennä sellaiseen kapineeseen, olen ihan varma, että se pudottaa meidät jossain Atlantin yllä, lentokoneet ovat vihamielisiä olentoja", Sirius marisi.

 

"Sirius, lentokoneet eivät ole eläviä", sanoi Lily tuskastuneena. Hän oli tullut saattamaan Jamesia ja Siriusta matkaan Remuksen ja Peterin kanssa. Nyt he seisoivat kaikki Potterien eteisessä ja odottivat Jackia.

 

Herra Potter käveli reippaasti eteiseen matkalaukku kainalossa ja reppu selässä. "No niin, ollaanko valmiita lähtöön?" hän huikkasi ja aukaisi ulko-oven. He menivät ulos ja ilmiintyivät kaikki lentokentälle.

 

 

 

2. – Karmea lentomatka

 

Sirius voi pahoin jo pelkästä ajatuksesta, että hänen pitäisi nousta lentokoneeseen tunnin päästä. Lentokoneet olivat kamalia, metallisia putkia, joissa oli ulokkeet sivuilla ja mikä pahinta, ne olivat jästikeksintö. Siriuksen mielestä oli hyvin epätodennäköistä, että hän pääsisi turvallisesti perille Montereyn lentokentälle. "Anturajalka kultaseni, se on vain lentokone, ei mikään raivostunut McGarmiwa", James lohdutti.

 

Lisäksi Siriukselle tuotti ongelmia käyttäytyä jästimäisesti, vaikka herra Potter oli varottanut heitä herättämästä huomiota.

 

he olivat jättäneet matkatavaransa oudonnäköiselle liukuhihnalle ja odottivat nyt Lilyn, Remuksen ja Peterin kanssa suuressa aulassa. "Lily", James sanoi ja veti Lilyn syrjemmälle. " Älä unohda minua kesän aikana. Ja lupaathan kirjoittaa minulle? Ja tulla käymään jossain vaiheessa. Loma Petuniasta tekisi sinullekin hyvää."

 

Lily katsoi Jamesia hymyillen. "Totta kai minä kirjoitan, enkä tietenkään unohda sinua, mutta Petuniasta minä saan lomaa ihan muutenkin. Hän muuttaa Vernonin kanssa yhteen."

"Mitä", James huudahti, "Sen paksun, tyhmän jästin?"

Lily nyökkäsi ja jatkoi: "Mutta minä en ole varma pääsenkö sinne Kaliforniaan."

 

James ei sanonut mitään, vaan suuteli Lilyä pitkään ja kietoi kätensä tämän vyötärön ympäri. Lily pujotti sormensa Jamesin tuuheaan ja sotkuiseen hiuspehkoon. "Sinulla on ihanat hiukset", Lily mumisi suoraan Jamesin suuhun.

 

"Minä muistan vielä ajan, kun sinä inhosit minun hiuksiani. Onneksi muutit mieltäsi, muuten minä olisin joutunut ryöstämään sinut naimisiin kanssani", James sanoi ja suuteli Lilyä uudestaan, kunnes hän kuuli Siriuksen huikkaavan hänelle: "Sarvihaara, voisitko lopettaa sen nuoleskelun ja raahautua tänne, tai me joudutaan pian käyttämään luutia lentokoneen sijasta." Ihmiset katsoivat Siriusta vähän oudosti, mutta hän vain hymyili heille hurmaavasti ja yritti näyttää mahdollisimman jästimäiseltä. James halasi Lilyä vielä viimeisen kerran ja lähti Siriuksen, Remuksen ja Peterin luo.

 

"Kuutamo, Matohäntä, nähdään pian ja muistakaa kirjoittaa", James sanoi ystävilleen. Peter ja Remus olivat jo luvanneet tulla käymään Siriuksen syntymäpäivän aikoihin heinäkuun lopussa.

"Pidä huoli itsestäsi, äläkä anna Siriuksen rikkoa kaikkien Kalifornialaisten naisten sydämiä", Remus sanoi.

"Sirius Musta – Kalifornian seksikkäin naistenmies", Sirius sanoi haaveksivasti.

 

Jätettyään vielä viimeiset hyvästit ystävilleen he lähtivät Herra Potterin johdolla passintarkastuksen kautta lentokoneeseen johtavaan käytävään. Mitä lähemmäs lentokonetta he menivät, sitä kalpeammalta Sirius näytti.

 

"Miksi ihmeessä minä suostuin tähän, tämähän on suorastaan hullua", Sirius mutisi puoliksi itsekseen.

"Ei se mitään, Sirius. Ajattele kaikkia niitä kauniita, Kalifornialaisia tyttöjä", James lohdutti ystäväänsä virnistellen. Hän oli itse ollut kerran lentokoneessa pienenä, sillä Jackin mielestä, hänen oli hyvä saada kokemuksia myös jästielämästä. Jamesin mielestä kokemus ei ollut ollenkaan niin kamala.

"Pyh, miten minä muka pystyisin ajattelemaan kalifornialaisia tyttöjä, minä ajattelen lentokonetta", Sirius tuhisi.

"Oho, en tiennytkään, että sinä olet suuntautunut lentokoneisiin."

 

Vihdoin he astuivat sisälle lentokoneeseen ja ystävällinen lentoemäntä toivotti heidät tervetulleiksi ja näytti heille heidän paikkansa. hra. Potter ja James istuivat koneen etuosassa ja Sirius istui toisella puolella käytävää. "Etkö sinä istukkaan minun vieressä", Sirius parkaisi Jamesille.

"Kyllä sinä varmaan pärjäät yksinkin", James totesi kuivasti.

 

Siriuksen toiselle puolelle istui nuori tyttö ja hänen viereensä keski-ikäinen, kaljuuntuva mies, joka näytti siltä, kuin olisi ollut lentokoneessa tuhansia kertoja ennenkin. Lentokone lähti viimein nousemaan ja Sirius istui kauhusta kankeana tuolissaan, kun lentoemäntä selitti turvallisuusohjeita.

 

Sirius luuli jo uskaltavansa hengittää, kun he olivat päässeet vähän ylemmäs, mutta sitten lentokone kallisti äkkiä jyrkästi vasempaan. " Ei, ei, ei, ei, ei! Minä olen liian nuori kuolemaan!" Sirius parahti.

"Ei elämästä selviä hengissä kuitenkaan", Siriuksen vieressä istuva tyttö sanoi hiukan uneksuvalla äänellä, "Mutta tästä lentomatkasta, sinulla on aika hyvät mahdollisuudet selvitä hengissä, joten kannattaa rauhoittua." Sirius katsoi vieressään istuvaa tyttöä. Tyttö oli mustahiuksinen ja tällä oli vihreät silmät, jotka oli rajattu huolellisesti sinisellä rajauskynällä. Tyttö oli melkein hätkähdyttävän kaunis. Tällä oli päällään vihreä tunika ja farkut ja kaulassaan keltaiset puuhelmet.

 

"Niin herra, onko jokin hätänä?" Sanoi lentoemäntä, joka oli tullut paikalle, Siriuksen huudon kuultuaan. "Ei hänellä mikään ole hätänä, lentopelko vain, hän on ensi kertaa koneessa", James kiirehti sanomaan käytävän toiselta puolelta. Lentoemäntä näytti ymmärtäväiseltä. "Ole vain ihan rauhassa, kyllä se siitä, ensimmäinen lento on aina vähän jännittävä, haluaisitko jotain luettavaa?", lentoemäntä sanoi melkein ärsyttävän ystävällisellä ja avuliaalla äänellä.

 

Kun Sirius oli vihdoin päässyt eroon yliavuliaasta lentoemännästä, hän kääntyi takaisin vieressään istuvan tytön puoleen. Tyttö hymyili hänelle melkein seesteisesti. "Minä olen Dina, entäs sinä?", tyttö sanoi rauhallisella äänellä ja heilautti suoria ja kiiltäviä, pitkiä hiuksiaan.

"Sirius Musta, hauska tutustua", Sirius sanoi ja iski silmää Dinalle.

 

Dina nyrpisti nenäänsä. "Ai Musta." Sirius huokaisi, hän oli väsynyt ennakkoluuloihin, heti kun hän sanoi sukunimensä. "Äh, en sellainen Musta, minä tavallaan irtisanouduin perheestä, kun olin kuusitoista, karkasin kotoa", Sirius selitti.

 

"Ai jaa, surullista", Dina vastasi.

"Ei oikeastaan, he eivät olleet mitään unelmavanhempia, Pottereiden luona on sitä paitsi hauskempaa", Sirius sanoi, mutta silti hänen ääneensä ilmestyi pientä alakuloisuutta, "Vaikka toisinaan kyllä kaipaan veljeäni." Sirius ihmetteli, miksi ihmeessä hän puhui yksityisasioistaan ventovieraalle. Lentokone teki ihmisistä outoja. "Hetkinen", Sirius sanoi yhtäkkiä, "Miten sinä tiedät Mustien kyseenalaisesta maineesta, jos kerran olet jästi?" Sitten Sirius tajusi, miltä tuon oli täytynyt kuulostaa taikamaailmasta tietämättömän ihmisen korvissa, mutta Dina vain naurahti iloisesti. "Oi, en minä ole jästi."

 

"Mitä? Jos sinä et kerran ole jästi, niin mitä ihmettä sinä teet lentokoneessa?" Sirius kysyi epäuskoisena.

 

"Minä matkustan lentokoneessa koko ajan englannin ja Kalifornian välillä", Dina sanoi edelleen hymyillen, mutta nyt hänen katseestaan erottui pientä surullista pilkettä, jos katsoi tarkasti, "Asun oikeastaan Kaliforniassa, mutta äiti asuu Englannissa."

 

"Mutta jos olet kerran noita, miksi ihmeessä sinä lennät lentokoneella?"

 

"Ihan huvin vuoksi, se on hauskaa", Dina sanoi ja virnisti Siriukselle ilkikurisesti. Sirius ei mahtanut itselleen mitään, vaan virnisti takaisin.

 

Sirius oli hetkeksi unohtanut lentopelkonsa, kun hän oli jutellut Dinan kanssa, mutta hän valahti äkkiä kalpeaksi, kun lentokone kallisti hiukan.

"Lentokoneet ovat jästien kauheimpia keksintöjä, meidän ei olisi pitänyt tulla tänne, meidän olisi pitänyt ilmiintyä", Sirius sanoi Jamesille pahoinvoivasti.

"Sirius, sinä esität jästiä, muistatko?", James sanoi ärtyneesti.

 

Sirius kesti jotenkuten lennon loppuun jutellessaan Dinan kanssa, mutta hän oli silti huojentunut päästessään vihdoin laskemaan puutuneet jalkansa tukevasti maan pinnalla, Montereyn lentokentälle.

 

Kaliforniassa oli kuuma, melkein 30 astetta, vaikka oli melkein ilta. Ilma seisoi paikallaan ja taivas oli pilvettömän sininen. Helga -täti oli Jackia, Jamesia ja Siriusta vastassa lentokentällä.

 

Helga oli pukeutunut vaaleanvihreään pitkään kaapuun ja hänen harmaantuvat hiuksensa oli tiukalla nutturalla. Siriuksen mielestä täti näytti epäilyttävästi McGarmiwalta tuima ilme kasvoillaan.

 

"Oletko varma, ettei Minerva ole pukeutunut valeasuun ja seurannut minua tänne", Sirius varmisti Jamesilta.

"Kyllä McGarmiwa varmasti pystyy olemaan sinusta erossa, se on sitten eri asia, pystytkö sinä olemaan hänestä erossa", James vastasi.

"Mitäköhän tuokin muka tarkoitti", Sirius jupisi.

 

"Jack, James!", Helga huudahti ja asteli heidän luokseen, "Miten mukava nähdä pitkästä aikaa." Helga suuteli kumpaakin poskelle ja kääntyi sitten Siriuksen puoleen. "Ja sinun täytyy olla nuoriherra Musta, miellyttävää tavata." Ja Helga moiskautti suukon Siriuksenkin poskelle.

"No niin, mennään sitten, ei meillä ole koko päivää tässä aikaa paahtua. Ja Jack, sinun pitää varmaan aloittaa työsi." Helga loi Jackiin tietäväisen katseen, josta James päätteli, että tälle oli kerrottu enemmän, kuin hänelle ja Siriukselle.

 

He ilmiintyivät Helgan asunnon valtavalle etupihalle. Se oli täynnä kukkia, puita ja suihkulähteitä ja vähän syrjemmällä oli iso uima-allas mutta se ei ollut mitään, verrattuna taloon. Talo oli niin iso, että sinne olisi hyvin voinut eksyä. Se näytti aivan luksushotellilta, isoine parvekkeineen. Talo oli vain parinsadan metrin päässä isosta hiekkarannasta, niin kuin Jack oli sanonut.

 

"Vau", Sirius henkäisi, "Se on aika... Iso."

 

Sisältä talo näytti vielä upeammalta. He menivät isoon eteisaulaan, joka oli sisustettu antiikkisilla ja kalliin näköisillä puuhuonekaluilla. Eteisestä pääsi suoraan valtaisaan oleskeluhuoneeseen, jota olisi voinut käyttää vaikka tanssisalina. Se oli sisustettu beesillä ja hennon ruusunpunaisella.

 

"No niin, minä näytän teille huoneenne. Ne ovat yläkerrassa, sen jälkeen voimmekin nauttia iltateetä."

 

Heidän huoneensa olivat vierekkäin. Ne olivat kaikki isoja, valoisia ja hyvin sisustettuja. Siriuksen huone oli sisustettu laivastonsinisellä, niin kuin Jamesinkin, mutta Jack sai pahaksi onnekseen kirkkaanpinkin huoneen.

 

"No niin kultaseni, purkakaa nyt matkalaukkunne ja tulkaa sitten alakertaan, minä keitän teille teetä", Helga suukotti Siriusta poskelle ja lähti sitten köpöttelemään rappusia alas.

 

"Hän on poikkeuksellisen hyvällä tuulella, mistäköhän se johtuu", Jack mutisi itsekseen.

 

 

 

  3. – Uusia tuttavuuksia

 

Seuraava päivä Montereyssä oli vielä kuumempi, kuin edellinen. Sirius heräsi auringonpaisteeseen, joka siivilöityi ohuiden ikkunaverhojen läpi. Hän kuuli viereisen huoneen kolistelusta, että James oli jo herännyt. Sirius nousi ylös ja tallusteli Jamesin huoneeseen.

 

"Huomenta kelmiseni", Sirius huikkasi hyväntuulisesti Jamesille.

"Oletpa sinä hyvällä tuulella", James sanoi vähän synkemmin.

"No miksen olisi? Me ollaan Kaliforniassa, aurinko paistaa ja me asumme upeassa talossa rannan lähellä… Hei, lähdetään rannalle!" Sirius hihkaisi ylienergisenä.

James huokaisi. "Minä taidan kirjoittaa ensin kirjeen Lilylle."

 

"Äh, vastahan te näitte. Antaisit nyt sen tyttöparan olla joskus rauhassa", Sirius kääntyi ja lähti alakertaan. Kuitenkin jo puolivälissä portaita, Sirius törmäsi – kirjaimellisesti – suurin pirtein itsensä ikäiseen poikaan. "Ja kukahan sinä olet", Sirius kysyi tarkkaillen poikaa. Poika oli vaaleahiuksinen, mutta hiuksissa oli pikimustia raitoja. Tällä oli siniset, mantelinmuotoiset silmät, jotka tuijottivat häntä. Silmät oli rajattu mustalla rajauskynällä. " Samaa voisin kysyä sinulta, jos äiti ei olisi kertonut, siitä todella hyvännäköisestä, pojasta, joka tuli tänne eilen illalla. Sen täytyy olla sinä. Minulla ja äidilläni on aika samanlainen miesmaku." poika sanoi ja iski silmää Siriukselle, "Ai niin ja minun nimeni on muuten Gustav. Erittäin mukava tutustua"

Sirius tuijotti poikaa. "Okei, jos sinä kerran asut täällä, sinä voit varmaan laittaa minulle aamiaista."

Gustav hymyili Siriukselle viettelevästi. "Totta kai. Minä olen aivan loistava kokki." Gustav iski vielä kerran silmäänsä ja lähti sitten alas käsi rennosti Siriuksen olkapäällä.

 

Osoittautui, että Gustav oli sanojensa mukaan loistava kokki. Hän valmisti Siriukselle runsaan ja maittavan aamiaisen ja juuri kun hän oli saanut sen valmiiksi, hänen kaksoisolentonsa tuli keittiön ovesta sisään. Kaksoisolento oli vain hitusen lyhyempi, kuin Gustav ja tältä puuttui mustat raidat hiuksista. Lisäksi Sirius huomasi, että kaksoisolento ei näyttänyt siltä, että olisi voinut syödä hänet suihinsa siltä istumalta. Sirius piti tästä toisesta heti enemmän.

"Sinun täytyy olla Steve", Sirius sanoi, kun hän muisti serkuista, joista James oli hänelle kertonut.

"Ja sinun Sirius, hauska tutustua", Steve vastasi ja hymyili Siriukselle ystävällisesti.

 

Helga asteli keittiöön valkoisessa, ohuessa pitsiyövaatteessa ja papiljotit yhä päässään. "Ai te olettekin jo heränneet", täti sanoi unisesti ja tarttui kahvikuppiin. James tuli keittiöön pian hänen perässään. "Missä isä on?", James kysyi, kun hän oli silmäillyt läpi huoneessa olijat ja huomannut Jackin puuttuvan.

"Hän lähti jo töihin", Helga sanoi ja kaatoi Jamesillekin kahvia.

"Minne?", James kysyi. Helga kohautti olkiaan. "En minä tiedä, hän on kovin salaperäinen, mitä työasioihin tulee, kai hänen on sitten pakko pitää ne salassa." Helga näytti siltä, ettei häntä kiinnostanut Jack sen enempää kuin tämän työkään. "Mutta mitä te olette suunnitelleet tämän päivän varalle", hän lisäsi ja soi Siriukselle leveän hymyn.

 

***

 

Sirius upotti paljaat varpaansa rantahietikkoon. Aurinko paistoi kuumasti taas kerran pilvettömältä taivaalta. Ranta oli täynnä ihmisiä jotka, ottivat aurinkoa ja pelasivat lentopalloa. Hän ja James olivat päättäneet lähteä rannalle, kun eivät olleet keksineet parempaakaan tekemistä. Gustav oli tuppautunut heidän mukaansa ja Stevekin oli päättänyt lähteä, koska hänellä oli tänään vapaata töistä.

 

He etsivät itselleen tyhjät rantatuolit mahdollisimman läheltä rantaa. "Sirius, voitko levittää aurinkovoidetta selkääni", Gustav sanoi ja hymyili Siriukselle leveästi samalla kun heitti tälle aurinkorasvapullon. Sirius tarttui pulloon huokaisten mielessään. Samassa hän näki Dinan kävelevän rannalla keltaisessa uimapuvussa ja lyhyt valkoinen kietaisuhame lantiollaan. Hän oli sutaissut kiiltävät hiuksensa sotkuiselle letille ja Siriuksen mielestä tyttö näytti kerta kaikkiaan tyrmäävältä. Sirius kuuli sydämen lyövän lujempaa rinnassaan ja hän ei voinut kääntää katsettaan tytöstä. Ja se oli uusi tunne Sirius Mustalle.

 

"Odottakaa hetki, minun täytyy mennä tapaamaan Dinaa", Sirius mutisi ja heitti aurinkorasvan Jamesille ja lähti Dinan perään. "No mikäs sille nyt tuli?" Gustav kysyi ymmällään.

 

Sirius juoksi tytön kiinni ja sovitti sitten askeleensa tämän tahtiin. "Dina...hei", Sirius sanoi ja hymyili.

"Ai hei Sirius, kiva nähdä", Dina sanoi ja hymyili Siriukselle, "Tässä on Ianna." Dinan vieressä käveli vaalea tyttö, jolla oli vaaleansiniset, hyvin niukat bikinit päällään ja utelias virne kasvoillaan. Tyttö oli myös kaunis. Hän tutkaili Siriusta kiinnostuneena sinisillä silmillään. "Hei, Sirius", Ianna sanoi ja iski silmää ja hymyili Siriukselle maireasti.

"Hei Ianna", Sirius sanoi ja vastasi tytön hymyyn.

 

Sirius kuuli kuinka Ianna kuiskasi Dinalle: "Mistä sinä olet tutustunut noin järjettömän hyvännäköiseen tyyppiin?" Dina vain pyöritteli silmiään.

"Oletko sinä ollut ennen Kaliforniassa", Ianna kysyi edelleen hymyillen.

"En, ystäväni isä tuli vain tänne kesäksi töihin ja hän pyysi meitä mukaan", Sirius selitti.

Ianna näytti ilahtuneelta. "Hei, mutta mehän voimme esitellä teille paikkoja Dinan kanssa!" hän huudahti, "Siitä tulee hauskaa. No niin esittelepäs meidät nyt sille sinun ystävällesi."

 

Niinpä Sirius johdatti Dinan ja Iannan Jamesin luo. "Tässä on Dina – se tyttö, jonka vieressä minä istuin lentokoneessa – ja hänen ystävänsä Ianna. He lupasivat näyttää meille kaupunkia", Sirius sanoi. "Hei minne Steve ja Gustav menivät", hän lisäsi vielä helpottuneen siitä, että pääsi hetkeksi eroon Gustavista.

"He lähtivät uimaan", James sanoi, "Hei Dina ja Ianna, hauska tavata." Hän näytti kuitenkin poissaolevalta. Sirius arvasi, että hänen ajatuksensa olivat eräässä punatukkaisessa tytössä...

 

***

 

Lily istui keittiöntuolilla ja söi aamiaismuroja, kun Petunia asteli keittiöön vielä yöpuvussaan. Petunia tuhahti siskolleen paheksuvasti ja kaatoi itselleen kahvia. "Mitä epäsoveliasta minä taas olen tehnyt, enhän minä muuta kuin istun tässä", Lily mutisi enemmän itselleen.

 

"Se tässä enemmänkin rassaa, mitä sinä et ole tehnyt", Petunia sanoi ja loi siskoonsa kylmän katseen. Lily mulkaisi Petuniaa takaisin. "No mitä minä sitten olen jättänyt tekemättä?" Lily kysyi ivallisesti. Petunia jätti vastaamatta ja tarttui Lilyn edessä olevaan pergamentinpalaseen. "Mikä tämä on?" Petunia kysyi, samalla kun hörppäsi kahvia.

 

"Se on kirje. Jamesille.", Lily vastasi kylmästi ja sieppasi pergamentin itselleen.

Petunia niiskaisi. "Niinpä niin. Jamesille. Sinun iki-ihanalle friikkipoikaystävällesi, jonka takia olet niin kiireinen, ettei sinua kiinnosta minun asiani enää senkään vertaa, kuin ennen." Lily tuijotti Petuniaa ihmeissään. "Petunia, sinähän se olet, jota eivät kiinnosta minun asiani. Sinä et ole halunnut olla minun kanssani missään tekemisissä sen jälkeen, kun lähdin Tylypahkaan."

 

"Minua ei kiinnosta olla tekemisissä sinun outouksiesi, eikä sinun friikkiystäviesi kanssa. Mutta sinä valitsit mieluummin typerät taikatemppusi, kuin sisaresi. Ja, kelvottoman, tunnevammaisen poikaystävän, joka karkaa toiselle mantereelle heti ensimmäisen tilaisuuden tullen", Petunia huusi nyt Lilylle päin naamaa.

"Hetkinen! Mikä sinua vaivaa? James ei ole tunnevammainen eikä kelvoton ja hän ei karannut Kaliforniaan ja sitä paitsi minä rakastan häntä.", Lily huusi takaisin.

"Sinä rakastat häntä! Vai rakastat sinä surkeaa kamalaa raukkamaista hirveää rumaa naurettavaa friikkipoikaystävääsi. No selvä, painu sitten vaikka hänen luokseen Kaliforniaan. Minä en ainakaan jää kaipaamaan sinua, enkä sinun outouksiasi. Minä en tarvitse sinua enää. Minä vihaan sinua", Petunia kiljui.

"Hyvä on sitten, minä lähden. Minä lähden heti tänään, niin sinun ei tarvitse kestää minua enää kauempaa.", Lily sanoi raivoissaan, sieppasi pergamenttinsa ja marssi ulos huoneesta. "Ja sinulla ei ole mitään oikeutta loukata Jamesia, hän on tuhat kertaa parempi, kuin sinun läskikaula Vernonisi", Lily huikkasi vielä perään. Hän kuuli Petunian purskahtavan itkuun keittiössä, mutta hän ei jaksanut välittää juuri sillä hetkellä.

 

Hän meni omaan huoneeseensa yläkertaan ja heitti Jamesin kirjeen roskiin. Sitten hän otti toisen pergamenttiliuskan ja kirjoitti uuden.

                                                                           

Hei James,

Toivottavasti pääsitte Siriuksen kanssa turvallisesti perille.

En kestä Petuniaa enää, en ymmärrä miksi ihmeessä hän on niin ilkeä

minulle. Hän on muuttunut niin paljon.  No joka tapauksessa, aioin vain

 ilmoittaa, että minä olen tulossa sinne, Kaliforniaan. En jaksa Likusteritiellä

enää hetkeäkään. Nähdään.

 

Rakkain terveisin

Lily

 

Viesti oli epäselvä ja lyhyt, mutta se sai nyt kelvata. Lily sitoi kirjeen pöllönsä jalkaan ja lähetti sitten pöllön matkaan. Hän huokaisi ja alkoi viskellä vaatteitaan matkalaukkuun. Hetken kuluttua joku koputti hänen ovelleen. Rouva Evans astui sisään. "Lily miksi ihmeessä sinä olit niin ilkeä hänelle?" Rouva Evans kysyi.

 

Lily tuijotti äitiään. "Mitä? Enhän minä ollut ilkeä hänelle, hän oli ilkeä minulle."

Rouva Evans tuijotti matkalaukkua Lilyn lattialla. "Mikä tuo on?"

 

"Ilmiselvästi se on matkalaukku."

"Mutta Lily, mihin sinä matkalaukkua tarvitset, ethän sinä ole menossa matkalle", Rouva Evans sanoi pöllämystyneenä.

"Itse asiassa kyllä äiti, kyllä minä olen. Minä nimittäin lähden Jamesin luokse Kaliforniaan", Lily ilmoitti ja viskasi keltaisen t-paidan päällimmäiseksi matkalaukkuunsa.

"Lily, mikä ihme sinuun on mennyt. Ensin sinä ilkeilet Petunialle ja sitten ilmoitat noin vain lähteväsi toiselle mantereelle. Minä en tunne sinua enää yhtään", Rouva Evans pudisteli päätään.

 

"Äiti minä en ymmärrä miksi sinä syytät minua, Petunia se oli, joka ilkeili minulle. Minä en jaksa tätä enää. Se on kaikille parempi jos minä lähden pois vähäksi aikaa", Lily sanoi. Oikeastaan hän oli alitajunnassaan päättänyt, että lähtisi jo silloin, kun James oli kertonut asiasta hänelle. Toinen ja painavampi syy hänen lähtöönsä oli se, ettei hän halunnut olla erossa Jamesista.

"Lily, sinä olet kai jo aikuinen ja tarpeeksi järkevä tehdäksesi omat päätöksesi, mutta miksi et voisi odottaa edes vähän aikaa ennen kuin lähdet, ei sinulla niin kiire voi olla", Rouva Evans huomautti. Lily ei sanonut mitään, vaan jatkoi tavaroidensa viskomista matkalaukkuun.

 

 

 

4. – Petunian sydänsurut

 

James heräsi seuraavan aamuna siihen, että joku koputti hänen ikkunaansa. "Mene pois Anturajalka, anna minun nukkua", James mutisi unisesti. Kun koputus vain jatkui, James huokaisi alistuneesti ja nousi istumaan. Hän huomasi, että häntä ei ollutkaan herättänyt Sirius, vaan pöllö, joka koputti vaativasti hänen ikkunansa ulkopuolella. James päästi pöllön sisälle ja otti Lilyn kirjeen sen nokasta. Luettuaan kirjeen, Jamesista tuntui siltä, että hän olisi voinut vaikka hihkua riemusta. Lily oli tulossa sinne, Kaliforniaan, oli ainoa järkevä ajatus, jonka hän pystyi muodostamaan. Hän ei olisikaan kestänyt enää kauaa näkemättä Lilyä.

 

Hän melkein hyppeli Helgan kaiverruksin koristellut portaat alakertaan. "Huomenta herra ilopilleri", sanoi Jack, joka hörppi keittiössä kahvia.

"Huomenta isä", James hihkaisi ja selosti Jackille Lilyn kirjeen sisällön. Sitten Jack pongahti ylös tuoliltaan. "Täytyy lähteä töihin."

"Miksi sinä et voi kertoa mitä sinä itse asiassa teet täällä?", James kysyi, mutta Jack vain kiiruhti ulos huoneesta ja huikkasi, että hän oli jo nyt myöhässä töistä.

 

"Hei Sarvihaara, minusta meidän pitäisi keksiä jotain mielekästä tekemistä kesäksi", Sirius astui keittiöön, "Otetaan vaikka kisa, kumpi iskee enemmän tyttöjä kesän aikana."

James tuhahti, mutta hymyili silti Siriukselle onnellisesti. "Ja mikä saa kasvoillesi tuon ällöttävän onnellisen ilmeen rakas kelmiseni?", Sirius kysyi ja otti itselleen kahvikupin.

"Lily on tulossa Kaliforniaan, hän kuulemma kyllästyi Petuniaan", James sanoi. Sitten hänen mieleensä juolahti jotain. "Meidän pitää varmaan mennä Lilyä vastaan lentokentälle, hän ei tiedä, missä Helgan kartano on."

"Lentokentälle!", Sirius parahti, "Aikooko hän tulla lentokoneella. Minä en toivoisi sellaista kohtaloa pahimmalle vihollisellenikaan."

"Lily on jästisyntyinen! Hän on matkustanut monta kertaa lentokoneella, heidän kesälomamatkoillaan", James sanoi ja pörrötti hiuksiaan.

 

"Kuka on Lily", sanoi Gustav joka tuli juuri silloin huoneeseen. "Ja huomenta Sirius, sinulla on tänään aivan upea kampaus. Miten sinä saat hiuksesi näyttämään noin houkuttelevilta?"

"Lily on Jamesin elämän suuri rakkaus", Sirius vastasi Gustavin ensimmäiseen kysymykseen, koska hän ei oikein tiennyt, mitä hänen olisi pitänyt vastata toiseen.

"Ai jaa, ja mitä hänestä?", Gustav kysyi.

"Hän on tulossa tänne. Näkisitpä heidät yhdessä, James ei voi pitää näppejään erossa Lilystä", Sirius sanoi.

"Tiedän tunteen", Gustav vastasi ja hymyili Siriukselle merkitsevästi. Sirius teeskenteli, ettei hän huomannut hymyä. Hän ei nyt jaksanut kiinnostua homosta, joka oli toivottomasti ihastunut häneen. Hän ja James olivat nimittäin sopineet tapaavansa Iannan ja Dinan tänään. Gustav huokaisi, mutta hänen oli ihan pakko nykäistä Siriusta yhdestä mustasta hiussuortuvasta.

 

Sirius ja James tapasivat Iannan ja Dinan iltapäivällä meluisassa ja iloisessa kapakassa nimeltä Riehakas Hevoskotka. Se oli lähellä Helgan kartanoa ja se muistutti Siriuksen mielestä vähän Vuotavaa noidankattilaa Lontoossa. Kun he saapuivat paikalle Ianna ja Dina istuivat jo yhdessä nurkassa ja juttelivat iloisesti. James ja Sirius menivät istumaan heidän viereensä. "Hei Sirius ja James", Ianna sanoi ja hymyili. Siriuksesta tuntui, että Ianna ei osannut olla kuin iloisella tuulella.

 

He lähtivät kohta takaisin ulos ja kävelivät pitkin pitkää kävelykatua samalla kun Dina kertoi heille Montereystä. "Oikeastaan Montereyssä on enemmän velhoja ja noitia, kuin jästejä. Meillä on kokonainen kaupunginosa, josta jästit eivät tiedä mitään. Se alkaa Riehakkaasta Hevoskotkasta ja se jatkuu kaupungin laidalle saakka. Meillä on oma uimarantakin."

"Ja teidän pitäisi nähdä meidän huispausstadionimme", Ianna jatkoi, "Se uudistettiin juuri. Ja siellä pelattiin Amerikan-mestaruus viime vuonna. Se on mahtava paikka pelata huispausta."

"Pelaatko sinä huispausta?", James innostui.

"Joo pelaan Montereyn joukkueessa pitäjänä", Ianna kertoi. "Olen pelannut huispausta suurin pirtein siitä lähtien, kun opin kävelemään", hän hymähti.

"Niin minäkin", James hihkaisi ja he syventyivät keskusteluun huispauksen ihmeellisestä maailmasta.

 

Dina ja Sirius kävelivät vähän Jamesin ja Iannan jäljessä. "No oletko sinäkin huispaushullu, niin kuin kaverisi", Dina hymähti ja katsoi, kun James selitti innoissaan käsillä elehtien, jotain huispausmatsia Tylypahkassa.

"En ihan, vaikka kyllä minäkin pelasin Rohkelikon huispausjoukkueessa."

"Minä tykkään enemmän jästiurheilusta. Joogasta ja sellaisesta", Dina hymähti edelleen, kuin jollekin vitsille, jonka vain hän tajusi.

"Ai jaa, minä en ole koskaan kokeillut sitä. Siis joogaamista."

"Hei minä voin ottaa sinut joskus mukaan joogatunnille. Se on todella rentouttavaa. Ja sinä näytät olevan rentoutuksen tarpeessa", Dina sanoi.

"Miten niin?"

Dina vain hymyili hänelle ja sanoi, että seuraava joogatunti oli torstai-iltapäivällä.

 

He kävelivät hetken aikaa jästi-Montereyssä ja menivät sitten Riehakkaan hevoskotkan ohi siihen Montereyn osaan, joka kuhisi velhoja ja noitia. He tulivat pitkälle kadulle, joka muistutti jonkin verran Viistokujaa, mutta se mutkitteli enemmän ja siitä lähti monta pienempää katua eri suuntiin. "Tämä on Pääkatu, " Ianna sanoi, "Suurin osa velhoista asuu tämän kadun varrella, mutta jonkun verran asuu myös jästien puolella, niin kuin esimerkiksi sinun tätisi."

 

Pääkadulla oli erilaisia kaapu-, taikasauva-, liemiaines-, kirja- ja huispausvarustekauppoja. Lisäksi siellä oli vielä joitain kerrostaloja, jotka olivat tavallisia asuntoja. He kääntyivät kohta vähän pienemmälle kadulle, joka oli lähes autio. He kävelivät yhden ison rakennuksen ohi. Sen oven yläpuolella riippui kyltti, jossa luki "Jästiurheilua".

"Tuolla minä harrastan joogaa", Dina kertoi Siriukselle, "Minä olen ihan varma, että sinäkin innostut siitä, kunhan vain kokeilet."

"Tuskinpa", Sirius mutisi, mutta hänen oli kuitenkin pakko hymyillä Dinalle. Siriuksen mielestä tämä oli niin suloinen jästiurheiluinnostuksessaan.

 

He kulkivat samaa tietä pitkin suurelle huispausstadionille. Ja menivät sitten kiertotietä takaisin Riehakkaaseen hevoskotkaan.

 

***

 

Seuraavana päivänä Lilylle selvisi syy Petunian ilkeilyyn. Lily löysi Petunian aamulla itkemästä keittiöstä. Petunia sopersi nyyhkytystensä lomasta jotain hänen ja Vernonin riidasta. "Hän sanoi, että mi-minä en ole tarpeeksi hyvä hänelle ja että hän e-ei rakasta minua enää", Petunia nyyhkytti. Lily yritti lohduttaa Petuniaa parhaansa mukaan, mutta hän ei voinut olla hiljaa mielessään pikkuisen iloinen siitä, että Vernon ja Petunia olivat eronneet. Hänestä Vernon oli yksi epämiellyttävimmistä ihmisistä, jonka hän oli tavannut.

 

Lily oli päättänyt lähteä heti seuraavana päivänä. Nyt hän kuittenkin päätti lykätä lähtöään ainakin vähäksi aikaa. Hänestä tuntui, että Petunia tarvitsi häntä nyt, vaikka ei ikimaailmassa myöntäisi sitä. Hänellä oli kova ikävä Jamesia, mutta hänestä tuntui, ettei hän silti voinut jättää siskoaan yksin juuri nyt. Petunia suhtautui Lilyyn nyt hieman ystävällisemmin, kuin aikaisemmin. Hän pysytteli kuitenkin huoneessaan ja häntä näki vain ruoka-aikoina. Silloin hän tuli alakertaan silmät punaisina ja turvonneina, söi nopeasti ja lähti takaisin ylös sanomatta sanaakaan kenellekään. Lilystä alkoi vähitellen tuntua, että Petunialla meni huonommin, kuin hän aavistivatkaan. Seuraavana iltana Lily päätteli, että hänen oli pakko puhua Petunian kanssa.

 

Niinpä Lily koputti Petunian huoneen oveen. "Sisään", kuului itkuinen nyyhkäys. Lily astui varovasti sisään ja sulki oven perässään. Petunia makasi sängyssään ja hänen verhonsa olivat kiinni. Lattialla oli kasa nenäliinoja. "Petunia", Lily sanoi arasti ja istui Petunian sängyn laidalle, "haluaisitko kertoa minulle, mitä sinun ja Vernonin välillä tapahtui." Petunia niiskaisi ja sanoi sitten ääni väristen: "Vernonilla oli toinen nainen... Hän petti minua."  Petunian ääni sortui ja hän purskahti itkuun.

"Voi Petunia", Lily sanoi ja halasi sisartaan, "Se on kauhean ikävää, mutta sinä pääset yli hänestä. Hän oli ääliö, hän ei ole sinun arvoisesi."

Petunia purskahti yhä äänekkäämpään itkuun. "Älä sano häntä ääliöksi. Etkö sinä ymmärrä Lily, minä rakastan häntä. Minä rakastan häntä kaiken senkin jälkeen, mitä hän teki minulle. Tekeekö se minusta huonomman ihmisen?"

 

Lily pudisti päätään. "Ei se tee. Se oli hänen vikansa, kokonaan hänen Petunia."

"Kuule Lily, lähde sinä sinne Kaliforniaan. Pidä ainakin sinä kiinni siitä, ketä rakastat", Petunia sanoi ja hymyili Lilylle pienesti surumielistä hymyä.

"Oletko varma? Pärjäätkö sinä ilman minua?", Lily kysyi.

"Olenhan minä sentään aikuinen ihminen Lily", Petunia sanoi sarkastisesti, "Minä selvitän kyllä ongelmani ja pärjään elämässä ilman sinuakin. Mene nyt pakkaamaan."

Lily epäröi hetken ennen kuin nousi. Sitten hän lähti ovelle sanomatta sanaakaan yksinkertaisesti siksi, ettei keksinyt mitään sanottavaa. Hän mietti, että hän ja Petunia elivät niin eri maailmoissa, mutta he olivat silti siskokset. Heissä oli silti jotain samaa. "Ja Lily", Petunia sanoi kun Lily oli astumassa ulos huoneesta, "Olen pahoillani siitä, että huusin sinulle eilen."

 

***

 

"James. Minä kuolen", Sirius laahusti Jamesin huoneeseen. James loikoili sängyllään ja luki huispauslehteä.

"Kaikki kuolevat joskus, mutta miten niin?" James kysyi, mutta ei kohottanut katsettaan lehdestä.

"Minusta tuntuu että olen...olen vähän, ihan vähän ihastunut Dinaan", Sirius kuiskasi ja näytti kauhistuvan itsekin sanojaan.

"Mitä sitten? Ei hän sinua sen vuoksi tapa."

"Äh, Sarvihaara, sinä et nyt tajua", Sirius huokaisi, "Minun ei kuulu olla ihastunut tyttöihin vaan heidän kuulu olla ihastuneita minuun."

"Niin ja sinä vain nuoleskelet heitä", James virnisti.

"Mutta kun Dina ei halua nuoleskella minun kanssani", Sirius marisi.

 

James huokaisi kuuluvasti ja kohottautui istumaan sänkynsä laidalle. "Sinä olet joskus ihan mahdoton, tiesitkö sitä Anturajalka."

"Tiesin", Sirius sanoi omahyväisesti virnistäen, "Siksi kaikki rakastavatkin minua."

"Eikä sinulta ainakaan puutu itsevarmuutta."

"Pitäisikö sitten puuttua?"

"Jos Dina ei pidä itsevarmoista miehistä."

"Mikä analysoija sinusta nyt on tullut. Totta kai Dina pitää minusta, hän ei vain tiedä sitä vielä."

"Niin sitä pitää Sirius, tuo kuulosti jo vähän enemmän anturajalkamaiselta. Muista vain, että sinä olet kelmi ja kelmit saavat aina ne tytöt jotka haluavat", James iski silmää ja palasi takaisin huispaulehtensä pariin.

"Hyvä on sitten, Dina muuten pyysi minua joogatunnille kanssaan, joten ei hän voi minua inhotakkaan", Sirius sanoi hitusen omahyväisesti ja kääntyi lähteäkseen huoneesta. James tyrskähti tukahdutetusti ihan niin kuin Sirius joogaamassa olisi ollut hänen mielestään naurettava ajatus ja lisäsi vielä: "Ai niin Anturajalka. Gustav etsi sinua. Halusi kai pyytää sinua treffeille tai jotain sellaista."

 

Sirius tapasikin Gustavin heti Jamesin huoneen ulkopuolella. "Ai hei Sirius", Gustav sanoi ilahtuneena, "Olin juuri menossa tekemään päivällistä, olen nimittäin ainoa, joka osaa kokata tässä huushollissa. Tahdotko auttaa, tai ainakin pitää minulle seuraa?"

 

Sirius lähti alakertaan Gustav tiukasti kiinni kyljessään, kuin takiainen. He menivät keittiöön ja Gustav alkoi nostella kaapista erilaisia raaka-aineita pöydälle. "Tänään on luvassa pizzaa. Kaikki rakastavat minun pizzaani", Gustav sanoi hyväntuulisesti virnistäen ja alkoi sekoittaa pizzataikinaa suuressa muovikulhossa. "Sirius kulta, voisitko viipaloida tomaatit."

"Joo joo, mutta en minä ole mikään kulta...ainakaan sinulle", Sirius mutisi ja tarttui pussilliseen tomaatteja. Sen jälkeen hän saikin silputa sipulit ja paistaa jauhelihan.

 

Gustav pyöritti taikinasta taidokkaasti kaksi täydellisen pyöreää ja isoa pitsapohjaa. "Sirius, voisitko sitten levittää tomaattisosetta näiden päälle?", Gustav kysyi.

"Joo, mutta minusta tuntuu, että minä poltin tämän lihan. Vai kuuluuko sen olla tämmöistä mustaa?", Sirius totesi. Gustav oli hetkessä hellan ääressä. "Voi ei Sirius!", hän parkaisi, "Sinä poltit minun lihani. Sinä turmelit minun kallisarvoiset lihani!" Sitten Gustav tarttui paistinpannuun ja kippasi lihat roskikseen ja otti uuden paketin jääkaapista. "Hei, miksi sinä noin teit?", Sirius huudahti, "Niiden paistamisessa oli kova vaiva."

"Sirius kultaseni, sinä pilasit minun lihani", Gustav sanoi ja näytti kärsivältä, "Sinun kanssasi on kyllä ihan kiva kokata, ei siinä mitään, mutta jonkun pitäisi opettaa sinua paistamaan jauhelihaa. Mene nyt levittämään sitä tomaattisosetta." Sirius levitti pitsapohjille paksun kerroksen tomaattisosetta ja sen päälle sipulisilppua samalla kun Gustav paistoi uuden annoksen jauhelihaa.

 

Lopulta Gustav ja Sirius saivat pizzat turvallisesti uuniin ja Sirius kattoi pöydän samalla kun Gustav siivosi sotkun, jonka suurimmaksi osaksi Sirius oli saanut aikaan. Sitten he söivät pitsat yhdessä Helgan, Jamesin ja Steven kanssa.  Juuri kun he olivat lopettamassa, Jack ryntäsi sisään keittiöön. Hänen kasvonsa olivat kalvenneet ja hän oli hengästynyt, kuin pitkän juoksemisen jäljiltä.

 

"Minun täytyy lähteä... Englantiin", Jack puuskutti sekavasti ja juoksi yläkertaan. Pian hän ryntäsi takaisin pieni reppu olallaan. "Isä, mitä ihmettä sinä horiset?", James kysyi ja rypisti otsaansa.

 

"Hyökkäys, kuolonsyöjien hyökkäys", Jack sanoi ja pysähtyi hetkeksi sitomaan kengännauhojaan. "Minun pitää lähteä takaisin Englantiin nyt heti."

"Kuinka paha tilanne on?", James kysyi. Jack näytti empivän hetken ennen kuin vastasi. "Todella paha", hän sanoi sitten hiljaa, "Kaikkia auroreita ja kiltalaisia tarvitaan. Tulen takaisin heti kun pääsen." James tuijotti isäänsä hetken ennen kuin vastasi: "Minä tulen mukaan. Ehkä minä voin auttaa. Minähän olen jo käytännössä feeniksin killan jäsen."

Jack pudisti kiivaasti päätään. "Etkä tule, sinä et ole vielä valmis siihen. Se ei ole samanlaista kuin koulussa James, nyt on tosi kyseessä." Ja hän pyyhälsi ovesta ulos jättäen kaikki viisi tuijottamaan huolestuneina peräänsä.

 

 

 

5. – Joogaa ja pöllöpostia

 

Helga, James ja Sirius istuivat kaikki hiljaisina keittiön pöydän ääressä. Steve oli mennyt töihin ja Gustav oli vain häipynyt mutisten jotain epäselvästi. Hetken päästä Helga huokaisi syvään. "Minusta tuntuu, että hänen työnsä liittyi jotenkin Feeniksin kiltaan", Helga sanoi.

"Mitä?" James ähkäisi ja kohotti päänsä mietteistään.

"Niin, minusta tuntuu, että sinun isäsi työ liittyi jotenkin siihen englantilaiseen salaseuraan, joka -"

"Kyllä me tiedetään mikä Feeniksin kilta on, mutta minä luulin, että hän teki aurorintehtäviä täällä", James sanoi kummissaan.

"Niin, koska hän halusi teidän luulevan niin", Helga sanoi. "Se mitä hän ikinä täällä tekeekään, on huippusalaista. Hän ei ole kertonut yksityiskohtia edes minulle."

"Mutta se siis liittyy kiltaan. Ja Voldemortiin", Sirius sanoi hiljaa. Helga nyökkäsi, eikä sanonut mitään. "Mutta mitä ihmeen tekemistä isällä voisi olla täällä. Siis eihän Voldemort aiheuta ongelmia muualla kuin Englannissa vai mitä?", James sanoi otsaansa rypistäen.

 

Helga tuijotti mietteliäänä eteensä. "Minusta tuntuu, että teidän poikien ei pitäisi huolehtia siitä. Eihän se ole teidän murheenne, te olette vasta nuoria ja viattomia. Menkää vaikka uimaan tai jonnekin." James tyrskähti, Helga ei ehkä ollut aivan oikeassa sanoessaan heitä viattomiksi... Yhtäkkiä James tajusi asian, jonka hän oli unohtanut kaiken hässäkän keskellä. "Lily", James henkäisi, "Hän on Englannissa. Isä ei kertonut meille, minne Voldemort hyökkäsi, mitä jos – "

"Sarvihaara, Englanti on aika iso paikka. Kuinka todennäköistä on, että kuolonsyöjät hyökkäisivät juuri sinne, missä Lily sattuu olemaan", Sirius rauhoitti ystäväänsä.

 

Heidän keskustelunsa keskeytti tornipöllö, joka naputti äkäisesti keittiön ikkunaa, päästäkseen sisälle. Helga meni kiireesti avaamaan ikkunan. Kirje oli osoitettu Siriukselle ja Jamesille.

 

Terve Anturajalka ja Sarvihaara,

Minkälaista Kaliforniassa on? Toivottavasti teillä on hauskaa.

Meillä on melko tylsää täällä. Emme ole kumpikaan löytäneet kesätöitä

vaikka, ei me olla kyllä kovin ahkerasti etsittykään. Jotain me ollaan

kyllä saatu aikaiseksi, nimittäin löysimme viistokujalta vuokra-asunnon,

joka on juuri sopiva meille neljälle! Ja kohtalaisen halpakin vielä.

    Lontoossa on muuten tapahtunut kuolonsyöjien hyökkäys. Aurorit ovat saaneet

tilanteen jotakuinkin hallintaansa, mutta täällä on kuitenkin kamala sekasorto.

Useampi on kuollut ja moni loukkaantunut. Me ollaan kuitenkin molemmat

kunnossa. Ajateltiin, että tullaan sinne pian. Ei meillä ole täälläkään mitään

tekemistä ja Kaliforniassa on taatusti paljon hauskempaa.

No, toivottavasti nähdään pian,

Kuutamo ja Matohäntä

 

"Kuutamo ja Matohäntä tulee tänne", Sirius hihkaisi innoissaan luettuaan kirjeen Jamesin olan yli.

"Ketkä ihmeen Kuutamo ja Matohäntä. Mistä ihmeestä te oikein keksitte noita hassuja lempinimiä?", Helga kysyi.

"Kuutamo ja Matohäntä ovat meidän kaksi ystävää. Remus ja Peter, he ovat tulossa tänne. Siis jos vain sinulle sopii", James lisäsi, muistettuaan, että talo oli kuitenkin Helgan.

"Totta kai minulle sopii. Olenhan minä sanonut, että te saatte kutsua ystäviänne tänne, kyllä täällä riittää tilaa", Helga sanoi ja hymyili hitusen helpottuneena, kun James ja Sirius olivat saaneet muuta ajateltavaa.  

"Hei James, mennään kirjoittamaan Remukselle ja Peterille vastaus", Sirius sanoi ja lähti yläkertaan. James seurasi hänen kannoillaan. viidessätoista minuutissa he olivat saaneet kirjeen kirjoitettua.

 

hei Kuutamo ja Matohäntä,

Sää on aurinkoinen ja kaikki on ihan kohtalaisen hyvin,

vaikka Anturajalalla onkin pieni ongelma yhden tytön kanssa.

No mutta siitä enemmän kunhan nähdään. Kiva kuulla että olette

tulossa tänne. Koska te meinaatte tulla ja millä tavalla?

Lähettäkää vastaus mahdollisimman pian.

    Jack lähti sinne juuri äsken kuolonsyöjien hyökkäyksen takia.

Toivottavasti siellä on kaikki hyvin.

Anturajalka ja Sarvihaara

 

***

 

Seuraavana aamuna Sirius ja James menivät uimaan heti aikaisin aamulla. Meren ranta oli vielä aika tyhjä, vaikka muutamat aamuvirkut uiskentelivatkin jo meressä. Sirius ja James uivat rantavedessä ja leikkivät vesisotaa, kuin pikkulapset, kun he yhtäkkiä näkivät tutun hahmon tulevan heitä kohti.

 

"Huomenta Dina", Sirius virnisti ja kohottautui vedestä, hiukan ylipitkät, mustat hiukset vettä valuen.

"Huomenta. Sirius, kai sinä muistat, mikä päivä tänään on", Dina sanoi ja hymyili ilkikurisesti. Dinalla oli päällään mustat, yksinkertaiset bikinit ja hän oli heittänyt pyyhkeen olalleen. Hänellä oli nilkassaan pieni, siro ketju, jossa oli jonkinnäköinen amuletti. Hänenkin mustat hiuksensa valuvat vettä ja kiiltelivät aamuauringossa.

"Miten niin?", Sirius kysyi kummissaan.

"Tänään on torstai", Dina sanoi, "Joogatunti." Sirius voihkaisi, vaikka hiljaa mielessään hän oli iloinen siitä, että hän saisi jonkun syyn viettää aikaa Dinan kanssa. Hän vain oli luontaisesti epäluuloinen jästiurheilua kohtaan. "Mutta kun minä en osaa yhtään joogata", Sirius mutisi.

"Minä opetan", Dina sanoi nauraen ja juoksi takaisin veteen. Sirius jäi pöllämystyneenä tuijottamaan hänen peräänsä.

 

Ennen kuin huomasikaan Sirius käveli jo Dinan vieressä, matkalla joogatunnille. Sirius oli käynyt vain pikaisesti Helgan kartanossa, vaihtamassa uimahousunsa yksinkertaiseen valkoiseen T-paitaan ja vaaleanruskeisiin housuihin Dina käveli hänen vieressään vaaleanvihreässä, lyhythihaisessa tunikassa ja valkoisissa housuissa.

"Minä en tajua, miksi oikein suostuin tähän", Sirius sanoi, samalla kun he kävelivät ruuhkaista velhokatua pitkin kohti määränpäätään.

"Ehkä sinulla ei ollut muuta vaihtoehtoa, minä nimittäin osaan olla oikea jääräpää", Dina vastasi.

"Niin osaan muuten minäkin, sinä et vain ole nähnyt minun jääräpääpuoltani vielä", Sirius sanoi. Dina vain virnisti hänelle. "no niin me olemme perillä, oletko valmis?"

"En, mutta eipä minulla näytä olevan muita vaihtoehtoja."

Dina hihkaisi voitonriemuisesti. "Mitä minä sanoin." Sirius näytti Dinalle kieltä, ja astui ovesta sisään viileään rakennukseen.

 

Eteishalli, mihin he tulivat, oli aika karu ja hiukan epäsiisti. Melkein heti vasemmalla, oli ovi auki saliin, jossa oli lauma meluavia ihmisiä. He pomputtelivat oranssia palloa ja heittelivät sitä toisilleen. Sitten yksi miehistä loikkasi ja heitti pallon seinässä kiinni olevaan pussiin, josta kyllä puuttui pohja. Puolet ihmisistä hihkaisi riemuissaan. "Mielipuolista", Sirius jupisi. Dina johdatti hänet portaita pitkin yläkertaan. Se olikin viihtyisämpi, kuin alakerta, siellä oli oleskelutila, jossa oli isoja, pehmeitä nojatuoleja ja vanha velho, joka myi jääkylmää kurpitsamehua. He menivät huoneen toisella puolella olevasta ovesta sisään ja Sirius huomasi heidän olevan jonkinlaisessa pukuhuoneessa.

 

He kävelivät pukuhuoneen läpi ja tulivat toiseen, vähän samanlaiseen saliin, kun alakerrassa ollut, sillä erotuksella, että tässä oli puulattia ja korit puuttuivat. Huoneessa oli vähän vanhempi nainen ja kolme noin Dinan ikäistä tyttöä, jotka nyt tuijottivat Siriusta uteliaasti. "Ooh, kultaseni, tervetuloa", nainen sanoi ja asteli heitä kohti. Naisella oli päällään valkoinen kaapu ja isot, mustat puuhelmet.

"Dina, minä näin sisäisen silmäni avulla, että sinä tuot tänään joukkoomme miellyttävän vieraan. Tervetuloa sinullekin", nainen sanoi ja tutkaili Siriusta päästä varpaisiin.

"Nancy, tässä on Sirius, hän vaikutti epätasapainoiselta ja rauhattomalta, joten minä päättelin, että joogasta olisi hänelle apua", Dina puuttui puheeseen.

"En minä ole epätasapainoinen", Sirius jupisi, "Kaikkea muuta. Minähän olen oikea tasapainoisuuden perikuva."

Mutta Nancy nyökytteli päätään mahtipontisesti. "Olet oikeassa Dina, me voimme jo aloittaa, vaikka kaksi puuttuukin. Emma sanoi, että hän on kipeä ja Minerva on myöhässä, niin kuin aina." Sirius hätkähti, kuullessaan Minervan nimen. Sitten hän tajusi, ettei Nancy voinut millään tarkoittaa McGarmiwaa. Sirius oli silti vähällä purskahtaa nauruun, kun hän ajatteli McGarmiwaa myrkynvihreässä velhonkaavussaan ja kireässä nutturassa joogaamassa salin lattialla.

 

Nancy johdatti Siriuksen muiden kolmen tytön luo. "Tässä ovat Ida, Joanna, ja Carolina. Tässä on Sirius, joka on meidän vieraamme tänään", Nancy sanoi. Ida oli keskipitkä punapää, jolla oli hoikka vartalo, Joanna taas oli häntä lyhyempi ja hänellä oli mustat, lyhyet hiukset, jotka olivat tahmeat hiuslakasta. Carolina oli pitkä ja ruskeahiuksinen. Ida ja Carolina hymyilivät Siriukselle sädehtivästi, mutta Joanna vain silmäili häntä välinpitämättömästi ja pörrötti hiuksiaan niin, että Siriukselle tuli James mieleen.

 

"No niin kullannuput, aloitetaanpas sitten. Hakekaa itsellenne jumppamatot, niin aloitetaan alkuvenytyksellä. Tänään opetellaan riikinkukkoasento", Nancy hihkaisi.

Joanna ponkaisi ensimmäiseksi ylös ja lähti huoneen nurkkaan, jonne oli kasattu pino räikeänvärisiä jumppamattoja. Carolina ja Ida seurasivat hänen perässään ja Dina tuli viimeisenä ja ojensi Siriuksellekin jumppamaton. Sirius asetti räikeänpinkin maton lattialle Dinan viereen. Carolina laittoi oman, neonvihreän mattonsa Siriuksen toiselle puolelle.

"Hei Sirius. Miksi ihmeessä sinä päätit aloittaa joogan", Carolina kysyi samalla kun teki alkuvenytyksiä opettajan johdolla.

"Dina painosti minua", Sirius mutisi ja hänelle tuli vahvasti tunne, että hän ei kuulunut joukkoon, kun muut tekivät alkulämmittelyjä ja helppoja alkulämmittelyjooga-asentoja. "Okei tytöt – ja Sirius, sitten lootusasento", Nancy hihkaisi jonkun ajan kuluttua.

 

Dina opasti Siriuksen lootusasentoon, jossa piti seistä yhdellä jalalla, mutta hän joutui kuitenkin pitämään Siriusta pystyssä. "Dina, minulla on pieni tasapaino-ongelma, minä en pysy pystyssä yhdellä jalalla", Sirius selitti Dinalle, "Varsinkaan kun toinen jalka pitää vääntää tällaiseen ihmeelliseen kiemuraan."

Dina kikatti vaimeasti, samalla kun piti toisella kädellä Siriuksen olkapäästä kiinni, ettei tämä pääsisi kaatumaan. "Vai on Sirius Mustalla tasapaino-ongelma."

"Mitä hauskaa siinä muka on", Sirius kysyi nyreissään.

 

Erilaisten enemmän tai vähemmän vaativien jooga-harjoitusten jälkeen Nancy käski heidän mennä mietiskelyasentoon ja pysyä siinä kymmenen minuuttia silmät kiinni ja hiljaa. Heidän piti mennä vaikeannäköiseen risti-istuntaan lattialle, jalkaterät reisien päällä.

"Dina, minun jalat eivät taivu näin paljon", Sirius supatti Dinalle, kun muut olivat jo levollisissa asennoissa silmät kiinni. Dina tirskahti tukahdetusti. "Jaa että sinulla on tasapaino-ongelman lisäksi vielä notkeusongelmakin, anna minä autan." Dina siirtyi hiukan lähemmäs Siriusta, tarttui tämän jalkaterään, ja kiskoi sitä, ei niin hellävaroin ylöspäin.

"Aaiiiiih", Sirius kiljaisi ja tarrasi kiinni nilkkaansa.

"Hups."

"Se sattui", Sirius ähkäisi ja piteli kiinni nilkastaan.

"Mitä ihmettä te mellastatte siellä, tämä on mietiskelytuokio, ettekö te tajua", Nancy harppoi Siriuksen ja Dinan luo.

"Siriuksen nilkka nyrjähti", Dina puolustautui.

"Niin, koska sinä kiskoit sitä."

"Minä yritin vain auttaa, ei se ole minun vikani, että sinulla on notkeusongelma."

Siinä vaiheessa Nancy oli jo muuttunut yhä enemmän punertavammaksi ja stressaantuneen näköiseksi. "Kultaseni koettakaa nyt käyttäytyä niin kuin sivistyneet ihmiset, tämähän on sentään kunniallinen joogatunti", Nancy yritti epätoivoisesti.

Dina tirskahti. "Sirius Mustasta ei saa kunniallista ihmistä tekemälläkään."

"Mistä sinä sen voit tietää?", Sirius kysyi.

"Minun serkkuni oli Tylypahkassa samaan aikaan sinun kanssasi. Annie Brown Korpinkynnestä", Dina selitti.

"Auts", Sirius sanoi, niin kuin Annie Brown olisi tuonut hänen mieleensä hyvinkin kivuliaita muistoja. Nyt kukaan kolmesta tytöistä ei edes esittänyt yrittävänsä keskittyä, vaan seurasi Dinan ja Siriuksen keskustelua kiinnostuneena.

 

"Ehkä on parempi, että sinä viet Siriuksen pois, hän näyttää olevan loukkaantunut", Nancy sanoi ja näytti siltä, että voisi räjähtää millä hetkellä hyvänsä. Niinpä Dina talutti Siriuksen pukuhuoneeseen.

"En tiennytkään, että jooga voi olla näin vaarallinen laji", Sirius sanoi ja irvisti, kun hänen nilkkaansa vihlaisi ikävästi.

"No en kuule minäkään, ehkä oli virhe tuoda sinut tänne", Dina sanoi.

"Ei se mitään, minulla oli ihan hauskaa, jooga on tuota...mielenkiintoista. Mutta minä en tajua mitä rentouttavaa siinä oli."

"Ehkä minun on parempi viedä sinut meille ja sitoa tuo sinun jalkasi, minä asun tässä ihan lähellä", Dina sanoi ja lähti taluttamaan Siriusta ulos rakennuksesta.

 

Dina asui pienessä ja kodikkaassa talossa. Piha oli pikkuruinen ja siisti ja sitä reunustivat tuuheat pensaat. Dina johdatti Siriuksen keittiöön, joka oli myös pieni ja siisti ja sisustettu beigellä ja valkoisella. "Odota siinä", Dina sanoi ja tuuppasi Siriuksen keittiön puutuolille. Pian hän palasi takaisin mukanaan sideharsoa ja laastaria. Siriuksen nilkka oli punainen ja turvonnut. Dina sitoi sen hellävaroin.

 

"Yhtä asiaa minä ihmettelen", Sirius aloitti, "Jos Annie Brown on kerran sinun serkkusi, miksi ihmeessä sinä edes vaivaudut puhumaan minulle? Anniella saattaa olla hieman väärentynyt kuva minusta, eräiden...tuota...tapahtumien takia."

Dina virnisti Siriukselle. "Ehkä minä ajattelin ottaa itse selvää, minkälainen sinä oikeasti olet. Mutta täytyy kyllä sanoa, että vaikka sinä nuoleskelitkin Annien kanssa luutakomerossa, miksi ihmeessä sinun piti lukita hänet sinne sen jälkeen?"

Sirius näytti vaivautuneelta. "No tuota... se oli tavallaan vahinko."

Dina näytti siltä, kuin olisi aikonut sanoa vielä jotain, mutta hänet keskeytti pikkuruinen, valkoinen pöllö, joka lehahti sisään avoimesta ikkunasta. Se kantoi virallisen näköistä kirjekuorta, joka oli osoitettu Dinalle.

 

Hän meni irrottamaan kirjeen pöllön jalasta ja luki sen nopeasti läpi. Hänen kasvonsa valahtivat koko ajan kalpeammiksi ja hänen kätensä tärisivät niin, että hän oli pudottaa kirjeen. Siinä samassa Dina jo valahti lattialle, aivan kuin hänen polvensa olisivat pettäneet.

"Mitä siinä sanottiin?", Sirius kysyi huolestuneena.

"Minun siskoni", Dina sanoi ääni täristen, "on kuollut. Voldemort murhasi hänet." Sirius ei tiennyt, mitä olisi tehnyt, hän ei ollut hyvä lohduttamaan ihmisiä. Remus oli siinä paljon parempi. Niinpä Sirius vain kaappasi Dinan syliinsä ja yritti halata häntä mahdollisimman lohduttavasti. Dina takertui häneen, kuin henkensä edestä ja nyyhkytti lohduttomasti. Ja ajattelematta yhtään mitään Sirius teki jotain typerää ja tilanteeseen mahdollisimman sopimatonta. Hän suuteli Dinaa.